Pirpanan opintomatka Pietariin syksyllä 2009

 

Orpojen auttajia tapaamassa-matkakertomus pirpanoitten Pietarista

Kirsti Waris-Hermansson

Teksti on julkaistu Turun seudun psykologiyhdistys r.y.:n jäsentiedote Lounatuulessa 1/2010 

 

Pirpana ry teki lokakuisena viikonloppuna vierailumatkan  Pietariin. Pirpana ry on maailman pienten lasten mielenterveystyötä tukevan järjestön, WAIMH:n (World Association for Infant Mental Health), suomalainen tytäryhdistys. Professori Tuula Tamminen on toiminut maailmanjärjestön puheenjohtajana ja lasten- ja nuortenpsykiatri  Merja-Maaria Turunen on Suomen Pirpanan puheenjohtaja. Nettisivut löytyvät osoitteella www.pirpana.fi.

Pietariin lähdettiin pienellä joukolla solmimaan kontakteja tämän alan ammattilaisiin ja tutustumaan kaupungissa tehtävään työhön haavoittuvissa oloissa elävien pientenlasten perheitten tukemiseksi. Vierailukohteina olivat  järjestöpohjainen perhekeskus Podsolnukh lastenkodissa kasvaneiden nuorten vanhempien ja heidän lastensa tukemiseen, erityislastenkoti Infant Home 13 sekä valtiollinen Sosiaali- ja perhekeskus.

Ensimmäinen vierailukohteemme Podsolnukh auttaa nuoria vanhempia, jotka itse ovat kasvaneet lastenkodeissa tai ilman perheen  suojaa. Podsolnukh Parenting Center eli Nuoruus-koti  on itsenäinen, ei-valtiollinen, ei-kaupallinen, sosiaalipalveluja antava järjestö. Keskuksen työllä pyritään tukemaan vanhempia kehittämään taitoja joilla rakentaa tervettä  vanhempi-lapsisuhdetta ja perhe-elämää. Tavoitteena on katkaista kierre joka usein seuraa kun lapsuudessa hylätyksi tulleet ja perhe-elämän ulkopuolelle jääneet, vanhempien rakkautta ja kiintymystä vaille jääneet nuoret saavat itse lapsia, meille kerrotaan.

Joukko samanhenkisiä mielenterveysalan ammattilaisia oli työskennellyt lastenkodeista valmistuneiden nuorten kanssa 5-7vuotta, kun he v. 2007  perustivat järjestön ehkäisemään sosiaalista orpoutta. Järjestö on rekisteröity virallisesti vain puoli vuotta sitten. Se saa rahoituksen pääasiassa hyväntekeväisyysjärjestöiltä ja paikan antaa valtion nuorten asioitten komitea.

Paikan johtaja, psykologi Elena Sukhorukova, kertoi meille, että 80-ja 90-luvulla Pietarissa syntyi erityisen paljon lapsia, ja siitä seurasi myös paljon sosiaalisesti orvoiksi jääneitä lapsia, joita sijoitettiin lastenkoteihin. Näistä lapsista moni on nyt nuorena vanhempana vaarassa hylätä tai menettää lapsensa. He tulevat Podsolnukhin asiakkaiksi usein siinä vaiheessa kun lasta ollaan ottamassa huostaan. Usein lastenkodista valmistuneet nuoret perustavat oman yhteisönsä missä he asuvat. He eivät ole missään rekisteröitynä tai eivät välttämättä asu siellä missä ovat rekisteröitynä. Heitä ei ole virallisesti olemassa. Tästä syystä heitä on myös auttamistahojen erittäin vaikea tavoittaa ja he myös osaavat väistellä viranomaisia. Siksi he eivät tule Podsolnukhiin toisten viranomaisten ohjaamana vaan toiminnan nyt päästyä vauhtiin, he saavat tietoa siitä pääasiassa puskaradion kautta ja netissä olevan venäläisen Facebookin kautta.

 Monilla keskuksen asiakkaista on ongelmallista alkoholin käyttöä. Keskuksen sääntönä on että juovuksissa ei saa tulla sisälle. Henkilökunnan kokemuksen mukaan tämä motivoi vanhempia pysymään selvänä, koska he haluavat olla mukana toiminnassa, siitä tulee heille erittäin tärkeää. Joskus he jäävät talon ulkopuolelle purkamaan kiukkuaan, odottamaan selviämistä ja tulevat sitten sisälle. Psykiatrista apua eivät vanhemmat oikein ota vastaan, vaikka tarvetta olisi. Pietarissa katulapset tavoitettaessa viedään ensin sairaalaan diagnosoitaviksi ja sieltä ohjataan sijoitettaviksi sijaiskotiin, lastenkotiin tai suoja-asuntoon(shelter). Näistä paikoista he helposti karkailevat.

Toiminta tähtää monin eri tavoin siihen että nuori äiti tai isä oppii huolehtimaan lapsestaan ja ymmärtämään kiintymyssuhteen merkityksen ja kiintymyssuhteen kasvua pyritään stimuloimaan eri ohjelmissa. Lasten ja vanhempien yhteisissä ryhmissä on lasten ja vanhempien suhteita rakentava ohjelma. Näissä ryhmissä voidaan opetella leikkimään tai luomaan taideteoksia yhdessä. Vanhempain omassa keskusteluryhmässä vanhemmat oppivat vanhemmuuden perusasiat. Keskus järjestää retkiä ja kesäleirejä, joissa on mukana sekä järjestön lastenkotitaustan omaavia perheitä että vapaaehtoisia tavallisia perheitä. Näin vanhemmat voivat oppia miten perhe voi viihtyä yhdessä ja luoda kontakteja muuhun yhteiskuntaan. Keskuksessa käytetään työskentelyssä perheitten kanssa MIM-arviointia ja TheraPlaytä vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen tukemiseen. Paljon käytetään myös taidetta apuna, lapset saavat hyviä kokemuksia kun luovat yhdessä taideteoksia. Lapsia myös yksinkertaisesti opetetaan ja autetaan leikkimään, koska monella ei ole kokemuksia tai kykyä leikkiä, heitä yritetään saada kiinostumaan leluista ja ympäröivästä maailmasta.

Meille toimintaa esitteli  keskuksen kaksi psykologia, pedagogi ja lastenohjaaja. He toimivat eri ohjelmissa ja muiden työntekijöiden ohjaajina, valmentajina. Heillä käy n. 40 perhettä, mikä on heidän nykyisille resursseille sopiva määrä. Perheitten lapset ovat 0-12-vuotiaita ja vanhemmat 16 – 28 –vuotiaita. Noin puolet vanhemmista on yksinhuoltajaäitejä matalan koulutustason ammateissa. Perheet tulevat  Pietarin eri  kaupunginosista.

 Työntekijät kertoivat että aiemmin he työskentelivät joko lasten tai vanhempien kanssa. Nykyään enemmän yhdessä koko perheen kanssa. Monilla vanhemmilla on ajatus siitä että lapsi on tilaisuus heille itselleenkin kasvaa paremmiksi ihmisiksi. Työntekijät kertovat että ovat huomanneet että silloin alkaa tapahtua ratkaisevaa edistymistä kun vanhempi ymmärtää että hän on vastuussa lapsestansa.

Tapaamme tutustumiskierroksella taloon  lauantaipäivänä vanhempi-lapsi ryhmään tulleita nuoria äitejä ja isiä ja heidän lapsiaan. Muutamalla englanninkielisellä sanalla he kertovat että heillä on siellä tosi hauskaa, ja ilmeet ovat sen mukaiset.

Toinen tutustumiskohteeme Orpokoti 13 on tarkoitettu kehitysviiveisille huostaanotetuille lapsille, se on siis erityislastenkoti ja senvuoksi tavallista paremmin resurssoitu. Lastenkodissa oli vierailuajankohtana 37 lasta ja henkilökuntaa 50 henkeä. Henkilökunnassa on 2 psykologia, 10 ohjaajaa, 10 vapaa-ajanohjaajaa ja 1 pediatri ja 1 psykiatri käytettävissä. Lapsista 90 %:lla on olemassa vanhemmat, joilla ei ole oikeutta lapseen, kerrottiin. Lapset asuvat siellä 16 vuotiaaksi ja sen jälkeen saavt asunnon kaupungilta. Jos asuntoa ei löydy, saavat jatkaa lastenkodissa.

Lapset saavat lastenkodissa viralliset diagnoosit tehtyjen testien perusteella. Useimmat saavat  kehityksessä viivästyneen leiman vaikka usein heikko selviytyminen testeissä johtuu pääasiassa siitä että lapset eivät ole saaneet tarpeeksi opetusta aiemmin. Pietarissa huostaanotetut lapset sijoitetaan ensin 0-3 vuotiaina pienten lasten koteihin (baby homes), joita kaupungissa on 13. Lapset siirretään 3-vuotiaina lastenkoteihin joissa he voivat olla 16 vuotiaiksi. Näitä lastenkoteja Pietarissa on 30. Lapsilla pitää olla virallinen huoltaja 18-vuotiaaksi asti. Huoltajuus siirtyy yleensä 16-vuotialla keskiasteen koulujen johtajille. Nämä koulut ovat internaattikouluja joissa opiskellaan käytännön ammatteihin. Tässä systeemissä lastenkotien kasvateilla ei ole juuri mitään mahdollisuutta kehittyä kykyjään vastaavasti ja päästä vaativampiin koulutuksiin tai ammatteihin.

Orpokoti 13:ssa lapsilla on 2 hengen huoneet kun tavallisissa lastenkodeissa lapset nukkuvat isoissa saleissa joissa on monta lasta yhdessä. Lapsista monet käyvät mm.psykologilla yksilö- tai ryhmäterapiassa tai kuvaamataidon ohjaajan kanssa talon taidehuoneessa, jossa oli näytteillä hienoja perinteisen venäläisen näköisiä ja omaperäisempiäkin maalattuja puisia munia ja ikoneita. Meille esiteltiin myös uusia tietokoneita, jotka oli saatu lahjoituksena amerikkalaiselta rouvalta.

Kolmas vierailukohteemme, Sosiaalikeskus sijaitsee 370 000 asukkaan  Krasnogvardeiskiyn kaupunginosassa, joka on pietarilaisittain keskimäärin vähän paremmin toimeentulevien ihmisten asuttama. Keskuksella on n. 36 000 asiakasta jotka kuuluvat 7500 perheeseen.

Keskusta esitteli meille Larissa Mernaja, psykologisen ja pedagogisen avun yksikön johtaja.Keskuksessa on vastaanottoyksikkö, 3 yksikköä jotka toimivat heitteille jäämisen ehkäisyssä (lastensuojelutyötä), naisille tarkoitettu yksikkö ( väkivaltaa kokeneille, yksinäisille, eronneille), maahanmuuttajien keskus,  yksikkö isille jotka ovat yksinhuoltajia ja psykologisen ja pedagogisen avun yksikkö. Tässä suomalaista perheneuvolaa muistuttavassa yksikössä järjestetään haavoittuvassa tilanteessa oleville vanhemmille lapsineen intensiivistä ohjelmaa (Mellow Parenting –program), joka monin tavoin tukee tukee vanhemman ja lapsen suhdetta ja opettaa vanhempia olemaan vanhempia lapsilleen.

Kontaktihenkilömme Pietarissa olivat näiden vierailukohteiden kehittämistyön kouluttajina ja työnohjaajina  toimineet lastenpsykologi Tanya Morozova ja lastenneurologi Slava Dovbnyoi. He kouluttavat varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä ja menetelmistä sen tukemiseksi ympäri Pietaria ja Venäjää, sekä entisen Neuvostoliiton valtioissa. Tanya tuli Moskovasta meitä tapaamaan ja lähti seuraavana aamuna aikaisin Tadshikistaniin. Tanya ja Slava kertoivat että Venäjällä arvostetaan enemmän kognitiivista  ja neurologista tutkimusta ja lasten kehityksen tukemista sitä kautta kuin sosioemotionaalisen kehityksen painottamista. Varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen vaalimisessa on siellä valtava työsarka. Kohtasimme kuitenkin innostusta ja ennakkoluulotonta, uhrautuvaakin asennetta työntekijöissä ja mielenkiintoisia toimintamuotoja joissa teoria ja käytäntö yhdistyivät mainiosti perheitä tukien.